RistoSuvanto Politiikkaa ilman politiikkaa

Aatteen mies

Tuomas Enbuske sanoi televisiossa haastatelleensa kaikkia vuoden 2018 presidenttivaalien ehdokkaita, joitakin useampaankin kertaan ja että kaikista ehdokkaista älykkäin on Paavo Väyrynen. Siispä tapaamaan Paavo Väyrystä, koko kansan Paavoa, kuten häntä mainostetaan. Tapaaminen onnistui 18.10.2018 eduskunnassa hänen työhuoneessaan.

Mukanani on kaksi Paavon kirjaa: Yhteinen tehtävämme (WSOY 1989) ja Paneurooppa ja uusidealismi (Otava 1977). Oletan että koko Paavon poliittisen ajattelun kiteytymä on luettavissa Yhteinen tehtävämme-kirjan viimeisestä luvusta ”Kansakunta – Ihmiskunta”. Hän aloittaa luvun J.W. Snellmanin (1806-1881) kansallisuus- ja ihmiskuntakäsityksellä: ”kansakunnat eivät ole olemassa vain itseänsä varten, vaan ihmiskuntaa varten”. Snellmanista tulee mieleeni Pekka Ahola, joka joutui 1900-luvun alussa Pietarissa vankilaan sepataristina kun hänen seinällään oli Snellmanin kuva. Kirjassaan Paavo jatkaa Snellmanista nykyhetkeen: ”Ihmiskunnan polttavin ongelma on ihmisen ja hänen taloutensa suhde luonnontalouteen... On sanottava vielä jyrkemmin: jos nykyinen kehityssuunta jatkuu, ihmiskunta ajautuu väistämättä yhä paheneviin ympäristövaurioihin ja lopulta inhimillisen kulttuurin tuhoon. Yhä kasvavan ihmiskunnan vuodesta toiseen lisääntyvä tavaroiden tuotanto ja kulutus on sovittamattomassa ristiriidassa elävän luonnon toimintaperiaatteiden kanssa. Ihmiskunnan on perustavanlaatuisesti muututtava – tai se tuhoutuu”. Teksti on siis vuodelta 1989. Lähes samoin hän kirjoitti 15 vuotta aiemmin vuonna 1974 kirjassaan On muutoksen aika, siis paljon ennen Vihreän liikkeen perustamista. Kun Paavo luopui viime kesänä Keskustapuolueen kunniapuheenjohtajuudesta, niin olisiko nyt Vihreän liikkeen syytä pyytää Paavoa kunniapuheenjohtajakseen ?

”Ihmiskunnan on perustavanlaatuisesti muututtava – tai se tuhoutuu”. Siis. ”perustavanlaatuisesti”. Mitä se tarkoittaa ?

Kun tapaan Paavon, niin ensimmäinen kysymykseni nousee Paavon perustaman Seitsemän tähden liikkeen ohjelmasta. Liike ilmoittaa olevansa edistyksellinen voima. Kysyn mitä tarkoittaa edistyksellisyys. Saan pitkän vastauksen, jonka keskiössä ovat Santeri Alkio (1862-1930) ja nuorisoseuraliike. Harva nykysuomalainen tietää mitään Santeri Alkiosta, mutta Paavolle Santeri Alkio on ihan nykyhetkeä. Alkio on hänen sydämessään ja hänen aatteellinen lähtökohtansa. Uskallan sanoa. Jos Tuomas Enbuske nimeää Paavon nykyhetken politiikoista älykkäimmäksi, niin minä väitän hänen olevan nykyhetken poliitikoista aatteellisin. Alkiolaisen aatteensa Paavo uskoakseni imi itseensä nuorukaisena innokkaana nuorisoseuralaisena. Sellainen hän on edelleen kirjoittaen näytelmiä ja näyttellen omassa Keminmaan kesäteatterissaan Lapin portilla. Mitä siis tarkoittaa edistyksellinen voima Seitsemän tähden liikkeen ohjelmassa? Kiteyttäisin Paavon pitkän monipolvisen vastauksen näin: edistyksellinen voima on sivistys.

Paavon vastaus edistys-kysymykseeni tuo mieleeni teatterimies, kirjailija Juha Hurmeen, joka vastaaanottaessaan 29.11.2017 Finladia-palkinnon aloitti puheensa: ”Arvoisat ihmiset, isot älykkäät apinat” ja lopetti puheensa poliittisen osan näin: ”Ahneuden ja tyhmyyden liitto, hölmöt uskomukset ja pelko siittävät parhaillaan tehokkaasti eriarvoisuutta, väkivaltaa, poliittista sekasortoa ja uuden karmaisevan kiintoisan trendin: todellisuuden kieltämisen. Taide ja tiede ovat ainoat työkalut, millä tämä sekasotku on selvitettävissä, jotta kehitys apinasta ihmiseksi ei jäisi pahasti kesken. Mitään muuta tietä ei ole. Sivistys ja valistus ovat kovinta todellisuutta. Kaikki muu on niiden rinnalla roskaa.”

En tiedä ovatko Paavo ja Juha Hurme koskaan tavanneet. Syytä olisi, kaksi älykästä ja luovaa ihmistä. He varmaan löytäisivät pian yhteisen sävelen ja ryhtyisivät yhdessä keräämään taiteilijoilta Seitsemän tähden liikkeelle kannattajakortteja.

Seitsemän tähden liike nojautuu ohjelmansa mukaan henkisiin, hengellisiin ja yhteisöllisiin arvoihin. Ensinnäkin Paavo toteaa, että nämä ovat kaikki positiivisia asioita. Ne eivät ole materiaa. Paavo vastustaa materialismia. Mieleeni tulee toinen mukanani oleva kirja Paneurooppa ja uusidealismi, joka on Paavon tutkielma Richard Coudenhove-Kalergin (1894-1972) filosofisista ja yhteiskunnallisista ajatuksista. C-K toteaa: ”Materialismi on negatiivinen, kielteinen maailmankatsomus; sitä vastaa käytännössä itsekäs nautinnonhalu, negatiivinen etiikka. Aineesta tuli ainoa realiteetti, omista haluista ainoa arvo.” Lainaus on lähes sadan vuoden takaa C-K:n kirjasta Maailmankatsomuksen kriisi (1923). Paavon mielestä C-K:n nuoruuden filosofiset teokset ovat hänen parhaitaan ja puhuttelevat myös nykypäivän ihmistä. Minusta C-K:n teksti on kuin kuvaus nykyhetken liberaalista, postmodernista ja sekularisoituneesta globaalista maailmasta, jota Suomen puoluekartalla selkeimmin edustavat Kokoomus ja SDP. Tuollaista arvomaailmaa Paavo vastustaa.

Ymmärtääkseni Paavon ja Seitsemän tähden liikkeen henkiset, hengelliset ja yhteisölliset arvot periytyvät Santeri Alkiolta, jolle henkiset arvot merkitsivät henkistä kasvua, itsekasvatusta. ”Aikakausi odottaa uutta sivistysihmistä” (Nuoriso ja elämä, 1922 s,69). Hengellisyys merkitsi Alkiolle kristinuskoa. ”Jeesuksen vuorisaarnan laki tulee astumaan evankeliumin lupausten rinnalle kristillisyyden uutena voimana” (Yhteiskunnallista ja valtiollista, 1919 s. 122) Yhteisöllisyys merkitsi Alkiolle nuorisoseuraa ja taloudellista osuustoimintaa. Kun kysyn Paavolta hengellisistä arvoista, niin hän toteaa että ne eivät merkitse vain kristinuskoa vaan käsitteellä on laajempi sisältö. Tämä viitannee C-K:n nuoruuden filosofisiin teoksiin. C-K puhuu kauneuden etiikasta ja lähtee liikkeelle Raamatun luomiskertomuksesta: ”Jumala oli oikeassa, kun hän seitsemäntenä päivänä piti luomistyönsä tuloksia kauniina” (Raamatun hebreankielinen sana voidaan kääntää joko kauniiksi tai hyväksi). C-K:n mukaan ”Kauneus on maailmanperiaate. Maailma on kaunis, harmoninen ja järjestyksessä – elektronijärjestelmistä linnanratajärjestelmiin. Kaikki ihmisen ulkopuolella oleva elämä pyrkii kohti täydellisyyttä. Kauneus elämän periaatteena ilmentää laajempaa arvojärjestelmää kuin etiikka. Arvojen lähde on inhimillisten vaistojen esteettisyyden vaatimuksessa. Ihminen seuraa maailmankaikkeuden lakeja, jotka hänen esteettinen vaistonsa hänelle sanelee. Luontojaan on olemassa vain yksi kategorinen imperatiivi: kauneuden imperatiivi. Se käskee: olkaa kauniita, olkaa vahvoja, kehittykää ! Se vaatii, ettei ihminen valitse helppoa ja mukavaa – vaan kauniin; että hän toimii ihanteiden mukaan – ei etujen.”. Tässä tulee mieleeni Paavon poliittinen ura. Mikä olisi ollut helpompaa ja hauskempaa kuin paistatella keskustapuolueen kunniapuheenjohtajana ison puoluekoneiston tukemana. Mutta kun liberaali Keskustapuolue on hylännyt alkuperäiset ihanteensa, niin Paavo lähti ja toimi ihanteidensa mukaisesti.

Länsimaat ovat vakavasti sairaat, kirjoitti C-K. ”Ihminen on tehnyt syntiä luontoa kohtaan, hän haluaa tehdä itsensä maailman keskipisteeksi, maalliseksi epäjumalaksi. Jumalan vastapeluriksi. Tämän suuren kapinan viimeinen vaihe on materialismin aikakausi, joka etääntyy mahdollisimman kauaksi kaikesta orgaanisesta elämästä ja luonnosta”. Paavo julkaisi 17.10, siis tapaamistamme edeltävänä päivänä viimeisimmän kirjansa Terve Suomi. Hän haluaa viitoittaa teitä terveyteen pois siitä sairaudesta, jossa yhteiskuntamme elää ja josta C-K puhui jo lähes 100 vuotta sitten. Kirjan takakannessa on Paavon kuva, jonka taustalla maalaus Santeri Alkiosta. Paavo on yksinäinen oppositiopoliitikko sekä hallitusta että oppositiota vastaan – alkiolainen materialistisessa maailmassa. Syy oppositioasemaan ei ole Paavon henkilökohtaisesta pyrkyryydestä valtaan tai henkilöristiriidoista vaan yksinkertaisesti aatteellisista erimielisyyksistä, terveys vastaan sairaus. Kun ajattelen C-K:ta ja Paavon yksinäistä oppositioasemaa, niin minulle tulee väkisinkin mieleen minulle läheisen taiteilija Aleksanteri Ahola-Valon (1900-1997) tunnuslause: ”Meidän tulee luoda terveyttä ja terveyden kautta kauneutta. Meidän tulee luoda elämää, joka on itsessään taidetta”.

Kun kysyn Paavolta keitä filosofeja hän arvostaa, niin vastaukseksi saan kolme nimeä: Snellman, von Wright ja Reijo Wilenius. Snellman ja Wilenius ovat henkisen kasvun miehiä. Arvelen, että von Wright on listoilla hänen kulttuurikriittisten esseidensä ansiosta. Kun C-K kysyi itseltään, miten Euroopan moraalinen sairaus voidaan pelastaa, niin hän esittää niinikään kolme nimeä: Kristus, Buddha ja Konfutse, joista hänen mielestään vain Konfutsen tie voi johtaa ulospääsyyn eettisestä kaaoksesta. Elämä pitää rakentaa kauneuden pysyvälle perustalle. C-K kutsuu kauneuden etiikkansa uusidealismiksi. Paavo puolestaan kutsuu ajatteluaan ihmisyysaatteeksi ja sanoo sen olevan lähellä C-K:n idealismia, uutta etiikkaa. Ellei näin olisi, niin tuskin Paavo olisi asiasta kirjaa kirjoittanutkaan.

Paavo kehottaa minua tutustumaaan hänen kääntämäänsä kirjaan: Goldsmith James: Ansa (Otava 1995). Kun lukee Ansan, kaksi tapaamisessa mukana ollutta Paavon kirjaa ja perehtyy Santeri Alkion aatteisiin, niin saa paljon uutta ajateltavaa. Ja ehkä oppii näkemään maailman ja elämän uudella tavalla. James Goldsmith (1933-1997) oli miljardööri, jonka mukaan Eurooppa on ajautunut ansaan mm. vapaakaupan johdosta. Ei ole ihme että Paavo on ajautunut konfliktiin BKT:n kasvua tuijottavan, materialismia palvovan Suomen poliittisen eliitin kanssa, joka on hyvää vauhtia luovuttamassa Suomen itsenäisyyden EU:lle.

Tapaamisemme kesti puolisen tuntia keskustelun polveillessa monissa eri asioissa. Ajatukseni pyörivät hänen kirjoissaan. Yhteinen tehtävämme-kirjassa Paavo toteaa selkeästi, että yhteiskuntamme perusristiriita on talouden ja luonnon välinen. ”Kaikki vaikuttaa kaikkeen - tämä on otettava ratkaisuja etsittäessä huomioon.” Ratkaisuja etsittäessä luonnontieteellinen tieto ei riitä. ”Nykyisen kehityssuunnan muuttamiseksi ja uuden suunnan löytämiseksi tarvitaan ennen muuta filosofisen ajattelun voimaa.Se voisi luoda perustaa uusille suuntauksille tieteen kaikilla aloilla muuttaen vähitellen kansallisia kulttuureja ja koko ihmiskuntaa.” Paavo ehdotti Suomeen ”kansainvälisen tiedeakatemian perustamista, joka keskittyisi filosofiaan painottuvaan työhön ihmiskunnan polttavimpien ongelmien ratkaisemiseksi.” Tätä valtio ei ole tehnyt. Sen sijaan Sipilän hallitus on perustanut Suomeen uuden taloustieteen huippuyksikön, Helsinki Graduate School of Economics (Helsinki GSE). Materialistisen poliittisen eliittimme arvot ovat päälaellaan ilman toiminnan perusteiden ja maailman tilan miettimistä. Kun valtio ei ole perustanut Paavon ehdottamaa tiedeakatemiaa, niin Koneen säätiö on rahoittanut tutkimusyksikön, jossa on filosofisen ajattelun voimaa ja joka ennakoi monitieteisesti yhteiskunnan sosio-ekologisia muutoksia (Bios.fi). Tätä Paavo siis ehdotti jo 30 vuotta sitten.

”EU:n tulisi pysyttäytyä ensi sijassa taloudellisena ja joka tapauksessa puhtaasti rauhanomaisena yhteisönä.” Näin on Paavo kirjoittanut. Kehitys on vienyt ihan toiseen suuntaan. EU on militarisoitumassa ja samalla kiihdyttää ilmastonmuutosta ja ekokriisiä. Olen huolissani militarisoitumiskehityksestä ja siksi tein kansalaisaloitteen Rauhanmaasta:www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/3376. Paavo toteaa kannattavansa kansalaisaloitettani ja toteaa, että myös Keskustapuolueessa on kansanedustajia, jotka eivät kannata nykyistä militarisoitumiskehitystä. Ehkä siis Sipilän hallituksen esitys (HE 94/2016 vp) Suomen puolustusvoimien tehtävän muuttamisesta (irroittautuminen vain oman maan puolustamisesta) on runnottu eduskunnassa läpi puoluekurin voimalla ? Kun näytän Paavolle aloitettani, niin samaan aikaan on 70 suomalaista sotilasta ja monitoimihävittäjiä harjoittelemassa Alaskassa USA:n kanssa mm. hävittäjien ilmatankkauksia ja pitkän matkan (350 km) ohjusten ampumista ilmasta maahan (kumpikin taito on turha, jos ajatellaan vain Suomen puolustamista). Ja heti tapaamisemme jälkeen alkoi Naton Trident Juncture 2018 (25.10.-23.11.2018 ), Naton suurin sotaharjoitus Euroopassa vuoden 2002 jälkeen. Harjoitukseen osallistuu USA:sta 50.000 sotilasta, mukana ydinkäyttöinen lentotukialus Harry S. Truman  ja sen koko 90 ilma-aluksen iskuvoima. Rovaniemen lentokenttä on luovutettu harjoituksen käyttöön. Suomen poliittinen eliitti elää ihan omassa mielikuvien maailmassaan hyväksyessään tällaiset sotaleikit alueellamme ekokriisin uhatessa. Ja tietenkin Venäjä vahvistaa omaa sotakalustoaan omalla alueellaan kun USA saa vapaasti toimia Suomen alueella. Kun vuonna 1962 Venäjä toimi Kuuban alueella, niin oli lähellä syntyä kolmas maailmansota. Suomen kenraalien politiikka ei ole rauhanpolitiikkaa. Voi meitä tavallisia pieniä ihmisiä, jotka tämän järjettömän sotapolitiikan omasta kukkarostamme kiltisti rahoitamme ekokatastrofin edetessä.

Paavo on aina oikeassa ainakin omasta mielestään. Euroopan ja maailman militarisoitumisen vastustamisessa Paavo on ehdottomasti oikeassa – minun mielestäni. Suomen hallituksen valitsema suunta on vaarallinen, kallis ja ekosysteemillemme vaingollinen.

Kysyn vielä monia maailman mahtimiehiä tavanneelta Paavolta, kuka on röyhkein ja vallanhimoisin poliitikko, jonka hän pitkällä urallaan tavannut. Paavo toteaa tavanneensa hyvin monenlaisia poliitikkoja, mutta ei suostu nimeämään ketään röyhkeimmäksi. Positiivisen vastakohdan hän sen sijaan on jo aiemmin kertonut. Paneurooppa ja uusidealismi -kirjansa esipuheessa Paavo nimeää yhden henkilön, joka on omassa elämässään ilmentänyt kauneuden etiikkaa – vaimonsa Vuokon.

Tapaamisen lopuksi Paavo toivoo, että auttaisin Seitsemän tähden liikkeen kannattajakorttien keräämisessä. Niistä riippuu paljon. Siispä hyvä lukijani. Tässä on osoite:http://xn--seitsemnthdenliike-rtbc.fi/upload/File/Kannattajakortti_A6_v%C3%A4lill%C3%A4.pdf?212300  . Korttia täyttämään ja postiin. Postimaksu maksettu. Ja niin on päivän hyvä työ tehty. Tulevaisuus kiittää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat